Olemme ottaneet koiramme metsästyskavereiksi, vaikka ne ovatkin myös erittäin miellyttäviä perhekoiria. Koiran kanssa metsälle pääseminen on molemmille perheen aikuisille tärkeä ja välttämätön henkireikä arjen aherruksen vastapainoksi. VALOKUVIA METSÄSTYSREISSUILTA Asumme linturikkaan järven rannalla ja sorsastus on alusta asti ollut tärkeä osa metsästystämme. Pitkäkarvaisen kanssa sorsalla käyminen on nautinto: koirat ovat rauhallisia veneessä ja uupumattomia vedestä noutajia, eivätkä palele herkästi. Pitkäkään haavakon jäljitys ei ole ongelma, vaikka koira usein joutuu tunkeutumaan hyvinkin tiheän kaislikon läpi. Pari haavakkotilannetta on tullut matkan varrelle ja koirat ovat hoitaneet ne mallikkaasti. Jussi kehitti Pekon kanssa molemmille sopivan sorsastusmenetelmän: Jussi kahlaa kaislikossa kahluuhousut jalassa ja koira perkaa etumaaston tyhjäksi sorsista. Pomppulinnut on helppo ampua, joko Jussin tai veneessä kaislikon ulkopuolella olevan kaverin. Utu peri Pekolta tämän ”perkaamistehtävän”. Utu oli erittäin sitkeä ja ehti kehittyä tehtävässään erinomaiseksi. Jussin uusi pentu ottaa toivottavasti tulevaisuudessa tämän homman haltuun. Taikan ja Viiman osa on yleensä ollut toimia veneestä käsin, koska emännän tasapaino ja pituus eivät kahluuhousut jalassa oikein riitä kotijärven maastoissa. Näin tulee saalis myös paremmin talteen, kun ampujia on sekä kaislikossa että veneessä kaislikon ulkopuolella. Tulevana syksynä saa Taika jäädä jo eläkkeelle näistä rankemmista hommista ja Nata saa ottaa oman vastuunsa sorsajahdissa. Kyyhkysjahti on kotiseudullamme mahdollista, mutta suhteellisen tiheän asutuksen vuoksi ei aivan mutkatonta. Joka vuosi olemme silti yrittäneet ehtiä herkullisen lihan toivossa edes pari kertaa myös kyyhkysiä kyttäämään. Kyttäyshomman koiramme tuntuvat ymmärtävän täysin. Ne osaavat myös hyvin 'kytätä'! Kyyhkysten noutaminen ei ole tuottanut ongelmia, vähän koirat syljeskelevät höyheniä suustaan saaliin luovutettuaan. Pienpetojahtiin emme varsinaisesti ole lähteneet kai koskaan, muuten kuin valitsemalla lenkkeilyajankohdan iltahämärän aikaan tiettyinä aikoina vuodesta, niin että pienpetokontakteilta ei voi välttyä. Kaikki koiramme ovat osoittaneet terävyytensä pienpetojen kanssa, joista yleisin kotipuolessamme on supikoira. Myös useita mäyriä, muutamia kettuja ja jokunen minkki on tullut saaliiksi. Pidämme pienpetojen harvennusta erittäin tärkeänä osana riistanhoitoa. Kanalintujahtiin on kotonamme rajalliset mahdollisuudet ja yleensä lähdemmekin kauemmas reissuun metsäkanalintujahtiin. Viime vuosina olemme yrittäneet päästä yhdelle reissulle ilman lapsia ja toiselle reissulle lasten kanssa. Lapset oppivat samalla eräretkeilyä ja toinen aikuisista pääsee vuorollaan koiran kanssa metsälle. Jussi on muutamana vuonna päässyt lisäksi ihan A-luokan reissuun kavereiden kanssa, sillä ehdolla, että emännän koira(t) pääsevät mukaan... Ainahan sitä enemmän tekisi mieli kanalintujahtiin. Olemme kuitenkin ehtineet kokea lukuisia nautinnollisia hetkiä ja samalla on tullut Suomi tutuksi aivan uudella tavalla! Jänisjahti on hyvä tapa venyttää jahtikautta myös seisojilla. Joka vuosi on vähintään pari kertaa käyty erikseen rusakkojahdissa, vaikka ainahan jänis riistana koetaan, kun sellaisen jahtikaudella tapaa koiran seisonnalta. Erilliset jänisjahdit on vedetty niin, että koirat toimivat lähinnä ylösajavina koirina ja miehet ovat sopivasti passissa. Emme pidä jäniksiä ongelmana omien koiriemme kanssa. Liikkeellä olevan jäniksen tavatessaan vanhemmat koiramme ajavat haukkuen minuutin-pari ja tulevat sitten pois. Makuulta tapaamansa jäniksen koiramme ovat osoittaneet seisovansa. Sekä rusakoita että metsäjäniksiä on ammuttu niiden seisonnalta. Laahausjälki on aikuisilla koirilla kokeiltu ja erinomaisesti on mennyt. Pekko oli verijälkikoirana luottokoira ja toimi haavakkopeuran ja -hirven jäljityksessä erinomaisella menestyksellä. Nartut pääsivät verijälkitöihin vasta kun Pekkoa ei enää ollut, ihan hyvin on niidenkin kanssa mennyt. Ei ole syytä epäillä etteivätkö kaikki saksalaissukuiset pitkäkarvaiset selviäisi vastaavasta tehtävästä, niin suuressa arvossa saksalaiset pitävät jälkityötä.